Suomalaisen miehen maine ja kunnia palautettava!

Rasismin vastaisen viikon kunniaksi haluan nostaa esille mediassa kaltoin kohdellun kansanryhmän, suomalaiset miehet. Tuttavallisemmin "perunanenät".

Havahduin viime keväänä uutisoinnissa  toistuvasti vilahteleviin sanoihin rasisti ja natsi. Nämä vierasperäiset ja pelottavat sanat liitettynä turvalliseen impivaaraan pakottivat minut matkustamaan verkkojulkaisujen maailmaan ajassa taaksepäin. Oli pakko selvittää mistä oikein on kysymys. Muutaman viikon viestimiä selattuani, eteeni avautui itselleni käsittämätön suomalaisen miehen parjauskampanja ja moni muukin pelottava asia.

Yksi asia johti toiseen ja koko suomijunttikampanja osoittautuikin osaksi suurempaa propagandakokonaisuutta.Taustalta paljastui monikulttuurisuuden tulon väistämättömyys kuin kuolema ikään ja maahanmuuton tuoma rikkaus, kuin uuden perheenjäsenen syntymä keskelle luupääjunttien pysähtynyttä perähikiää.

Peräkammarit ja monet arvot koluttuani nettimatkani suuntasi politiikan kabinetteihin joiden ovien takaa avautui entistä hurjempi näkymä -  EU-komissaarien juoksupojat, meidän omat juppipojat ja maailmanparantajatytöt myymässä  oman maansa ja kansansa itsenäisyyttä, suvereenisuutta ja omaisuutta kasvottomilla vapaan rahan markinoilla ja vieläpä vaivihkaa.

Markkinoinnin vedätysvoima on huikea, kansainvälisyys ja monietnisyys nimetään monikulttuuriksi - siirtolaisuus ja pakolaiset niputetaan maahanmuutoksi, vain hintalappu paketin kylkeen ja mainoskampanja telkkarissa ja lehdissä käyntiin.  Ja hölmöläinen ostaa, vaikka sian säkissä. Jos ei osta, on tyhmä juntti, rasisti ja natsi.

Markkinointisuunnitelmia itsekin entisessä elämässäni laatineena, tuli pakottava tarve huutaa ääneen, potkia ja raivota. Mutta kenelle? Kuka ymmärtäisi raivoavaa junttiakkaa? Juoksin siis pää edellä järveen. Vesi rauhoitti, halasin lempikoivuani ja istuin koneelle kirjoittamaan tuntemukseni läpi. Vuodatin näyttöpäätteelle pitkän vaikerrukseni ja lähetin sen parille lehdelle. Kaleva lupautui julkaisemaan jutun sunnuntailiitteessään lyhennettynä ja valokuvaajankin lähetti. Siitä profiilikuvani. Ja alla jutun nettiversio.

http://www.kaleva.fi/uutiset/rasismi-viha-ja-media/862470

Lisättäköön tähän vielä lainaus Ylen sivulta:  "YK:n rasisminvastainen päivä sai alkunsa maaliskuun 21 päivänä vuonna 1960, jolloin poliisi avasi tulen ja tappoi 69 mielenosoittajaa, jotka osallistuivat rauhanomaiseen mielenosoitukseen Sharpevillessa, Etelä-Afrikassa. Kuusi vuotta myöhemmin YK:n yleiskokous julisti päivän kansainväliseksi rotusyrjinnän vastaiseksi päiväksi. Rotusyrjintää vastustava päivä aloittaa rasisminvastaisen viikon." 

Elina Moustgaard: Rasismi, viha ja media

Suomalaisessa mediassa on käynnissä outo ja ristiriitainen vihakampanja maahanmuuttajien kotouttamiseksi. Samalla kun maahanmuuttajien profiilia yritetään nostaa, suomalaisia miehiä parjataan tarkoituksella. Miksi? Yleensä jos halutaan lisätä yhteisymmärrystä, nostetaan osapuolten positiivisia ominaisuuksia esille eikä päinvastoin.

Minkälaisen viestin tämä antaa niille uudisasukkaille, jotka tulevat miesten ylivaltaa korostavista kulttuureista? Monet tulevat kieli- ja lukutaidottomina, mutta oppivat heti, että suomalainen mies on väkivaltainen ja muukalaisvihamielinen juoppo. Ja kun naisetkin harrastavat vapaata seksiä, ei ole ihme, että muslimiäitien on ylivoimaista antaa lastensa kotoutua "juoppojen" ja "hutsujen" kulttuuriin.

Uskallan väittää, että median propaganda on pitkälle vastuussa uudisasukkaiden ennakkoluuloista suomalaisia ja suomalaista tapakulttuuria kohtaan.

Mikäli haluamme säilyttää hyvinvoinnin ja sosiaaliturvan kansainvälisessä Suomessa ja auttaa samalla hädänalaisia, päättäjien pitää olla tarkkana kuinka paljon Suomeen muuttaa ihmisiä, joiden kotouttaminen vaatii erityistoimenpiteitä ilman, että kotoutettava edes haluaa kotoutua. Huonosti kotoutuneita, parikymmentä vuotta kieltä omaksumatta Suomessa asuneita ja paikallista kulttuuria vieroksuvia on toistaiseksi vähän, mutta määrä kasvaa samassa suhteessa humanitäärisen maahanmuuton ja perheenyhdistämisten kanssa.

Tarvitaan radikaalia ja ratkaisuhakuista lähestymistapaa kotoutumisen onnistumiseksi, ongelmien peittelyn sijaan. Viestimet voisivat aloittaa suomalaisen miehen maineen palauttamisella ja lopettaa vihan ja rasismin lietsomisen. Väkivallasta ja alkoholiongelmista voi puhua asiallisesti leimaamatta kokonaista sukupuolta. Siirtolaisetkin kotiutuvat paremmin, kun ei tarvitse pelätä milloin se suomalainen juntti hyppää mora kourassa puun takaa viattoman mustan lapsen kimppuun.

Neuvostoliitosta muuttaneena voin kertoa kotoutumisympäristöstäni sen verran, että koulumatkalla suomalaiset lapset heittelivät kivillä ja haukkuivat ryssäksi, jopa aikuiset sylkivät päin. Helsingin suomalais-venäläisessä koulussa taistolaisten lapset kiusasivat ja haukkuivat neuvostomaan petturiksi. Jotkut Venäjän vallankumousta paenneet emigranttiopettajat ottivat silmätikuksi, koska edustin heille kommunistia. Se oli kiusaamista ja opettajien taholta syrjintää. Tänä päivänä se olisi rasismia.

Jotkut ihmiset vain yksinkertaisesti vihasivat sitä mitä edustin. Vihaa on ihmisolennosta vaikea kitkeä, se pitää voida kanavoida eikä kriminalisoida. Sillä puhe on se rauhanomaisin voimakkaiden tunteiden kanava. Vihapuhe voi inspiroida väkivaltaan, mutta puhumattomuus vielä enemmän.

Punaiset ovat vihertyneet ja vihreät punertuneet, mutta monet ideologiset tosikot jaksavat olla niin vimmatun tosissaan. Kuten taistolaiset nuoruudessani olivat. Se oli herkkähipiäistä porukkaa, joka ei ymmärtänyt huumoria eikä osannut nauraa itselleen. Suosittelen lämpimästi kaikille ääri-ihmisille väristä, vakaumuksesta ja uskonnosta riippumatta hieman huumoria elämään. Mallina voisi olla ystäväni Amadu, joka juoksenteli pitkin Tallinnan vanhankaupungin katuja Suomen kansalaisuuden saatuaan ja huuteli onnessaan vastaantulijoille: "Hei, mä olen nyt neekeriporo".

Rasismipuheista päästään, kun politiikkaa aletaan tehdä kaikkien Suomessa asuvien ihmisten hyväksi väristä tai uskonnosta riippumatta. Jos kansa niin tahtoo. Jos ei, pitää kestää huumorilla. Pilkkahuumoria rakastavilta tanskalaisilta voi ottaa opiksi: "Jos et osaa nauraa itsellesi, muut nauravat sinulle".